Vuosisatainen kulunohjaus

Raideliikenteen ongelmat ovat seurausta liikennemäärien kasvattamisesta ja ihmisten pakottamisesta julkisen liikenteen käyttöön investoimatta samalla rataliikenteen infrastruktuuriin. Kun koko kapasiteetti on käytössä, aiheuttaa pienikin häiriö joukon muita häiriöitä.

Raideliikenteen kapasiteetti junina laskettuna on heikko. Helsingin asemalla on 18 raidetta ja junien määrä on 850 vuorokaudessa eli noin juna minuutissa päiväaika huomioiden (14*60=840). Länsiväylän 4+2 kaistalla liikkuu vuorokaudessa 80 000 ajoneuvoa, joista 1100 on busseja. Tieliikenteen liikenteenohjaus on näin laskettuna tehokkaampaa. Junaliikenteen liikenteenohjauksen uusinnasta EU-tasolla olen kuullut viimeeksi muutama vuosi sitten. Minneköhän se on hautautunut? Vai onko vain niin, että tehokas ja turvallinen nykyisten raiteiden hyödyntäminen ei ole poliittisesti mahdollista. Junan kulkusuunnan vaihtamiseenkin tarvitaan kääntöraide sen sijaan että junaa voisi ajaa molemmista päistä.

Asetinlaitteiden suojaaminen lumelta ja jäältä tuntuu myös ihmeellisen vaikealta ongelmalta. Jos sulattaminen ei toimi, pitää tehdä jotain muuta. Pressu Ilmalan ratapihan päälle?

Raideliikeen lisäkapasiteetti on nopeasti käytetty, jos ongelmien perussyyhyn eli liian tiheään rakentamiseen ei puututa voimakkaasti. Työpaikat ja palvelut on kertakaikkiaan siirrettävä lähemmäs asukkaita. Helsingin kantakaupunki on laitettava rakennuskieltoon.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s