Yksi tuote – monta hintaa

Vähällä selviämisessä on kyse siitä, että kustakin tuotteesta/palvelusta valitsee edullisia. Ruokakaupassa pitää valita alahyllyltä isoja pakkauksia merkittömiä tuotteita ja tuotteista taas pitää käyttää niitä, joilla ravitsemus saadaan kohtuuhintaan.

Poliittisesti vaikeinta tinkiminen on asumisesta, koska köyhänkin asumista hyvällä paikalla pidetään jonkinlaisena kansalaisoikeutena, jonka turvaamiseen yhteiskunnan pitää syytää massiivisesti rahaa suorana asumistukena ja julkisen liikenteen tukena.

Mainokset

Valtaapitävät arvostelun ulkopuolelle?

Anonyymit keskustelijat ovat paras tae demokraattiselle valtaapitävien valvonnalle. Tuomioja pelkää keskustelijoiden paljastavan poliitikkojen lautakasat ja tietää, että kriittinen keskustelu saadaan tyrehtymään antamalla edes teoreettinen mahdollisuus kostaa kirjoittajalle. Lehdistöllekin on tärkeää säilyttää lähdesuoja.

Käyttäisin ehdottamaasi jakoa juuri päinvastoin. Haluan lukea ennen kaikkea anonyymikirjoittajien mielipiteet. Poliittisia irtopisteitä kerääviä omalla nimellä kirjoittavia en kaipaa. Koska kirjoittajien rekisteröinti nostaa kirjoittamiskynnystä, käyttäisin roskapostittajien karsimiseen jotain muuta tapaa.

Uusi parempi ydinvoima

Pieni tuumaustauko on paikallaan, koska ydinvoima-alan tutkimus ja tuotekehitys etenee maailmalla kovaa vauhtia. Uuden sukupolven ydinvoima ei ole vielä kaupan hyllyillä, mutta mm. Kiina ja Intia ovat rakentamassa pilottivoimaloitaan. Myös fuusio pilkahtelee valtamedian ulkopuolella.

Ydinvoiman poliittiset ongelmat juontavat juurensa uraaniin, josta noin 95% jää ydinvoimalassa käyttämättä ja muuttuu ”ydinjätteeksi”. Fukushimassa todetut jäähdytysongelmat taas ovat vanhan suunnittelun perua. Modernin ydinvoimalan pitää sammua itsestään. Keskitettyjen gigawattien voimaloiden sijaan tarvitsemme hajautettua ydinvoimaa mm. pk-seudulle.

Länsimaissa kansalaisten ja median tietämystä säteilyn ominaisuuksista pitää parantaa valistuskampanjoilla, jotta aiheettomat pelot ja niiden käyttö poliittisessa propagandassa häviävät. Avoin faktoihin perustuva keskustelu on tarpeen. Elämämme kahden säteilylähteen, auringon ja maapallon ytimen, välissä on jossain määrin vaarallista niin kuin elämä yleensäkin.

100 000 uutta ok-tonttia ympäryskuntiin

Varsin moni jo ymmärtää, että ministerin esittämä tuki nostaa vuokria ja tuo lisää rahaa vaalirahoittajana tärkeille gryndereille. Vaikeampaa on näemmä huomata, että monet muutkin perinteisen asuntopolitiikan keinot toimivat hintojen korottajina.

Yksinkertaiset ratkaisut kuten vaikka kunnallinen vuokra-asuntotuotanto ovat populisteille mieluisia ratkaisuja, vaikka niillä onkin ei-toivottuja seurauksia. Tappiollisesti toimivia tontinluovuttajia, rakennuttajia ja vuokranantajia on aina liian vähän. Edes veronmaksajilla ei ole siihen varaa puhumattakaan siitä että suuryhtiön maita pystyttäisiin pakkolunastamaan.

Rakennuskustannuksilla, rakentamisen laadulla ja asumisen hinnalla on varsin vähän tekemistä keskenään, koska sijainti määrää hintatason.Tarvitaan siis lisää hyviä sijainteja. Ne syntyvät kun työpaikat ja palvelut siirretään lähemmäs asutusta mm. kehäväylien läheisyyteen.

Kelvollinen muuttovalmis omakotitalo maksaa vain 100 000 € – 200 000 € muodostaen ylivertaisen hinta/laatu-suhteen. Ympäryskuntiin pitäisikin kaavoittaa 100 000 uutta ok-tonttia, jotta asuntomarkkinoiden kilpailu saadaan toimimaan.

Lisää hyviä asuinalueita

Pienituloisilla eikä sen muillakaan ei ole mitään erityistä syytä vaatia keskustaa asuinpaikakseen. Kilpailu arvostetummista alueista on kallis oravanpyörä, johon osallistumista yhteiskunnan pitäisi hillitä, ei kiihdyttää.

Se, ettei ole varaa, on hyvä syy muuttaa muualle. Asumistuet, gryndereille annetut tuet ja julkisen liikenteen subventoiminen ovat paitsi verovarojen tuhlausta, myös haitallisia asukkaille. Niiden sijaan pitäisi luoda lisää hyviä asuinalueita. Hyvä asuinalue on lähellä työpaikkoja ja yleisimmin käytettyjä palveluita. Sieltä on myös hyvät kulkuyhteydet muualle.

Työpaikat ja palvelut pitäisikin ohjata keskustasta lähemmäs uusia asuinalueita. Autoilijoille kohdistuvaa ruuhkamaksua parempi vaihtoehto olisi nostaa kiinteistöveroa keskustassa ja siirtyä julkisessa liikenteessä kustannusvastaavaan kilometripohjaiseen tai yhden vyöhykkeen tariffiin, jotta keskustassa liikkuvat maksaisivat enemmän.

Metrorakentamisen sijaan pitäisi satsata liikenteen pullonkaulojen poistamiseen. Useimmiten nämä ovat liikennevaloja, toisinaan myös liian kapeita katuja. Keskustatunnelin lisäksi pitäisi rakentaa yhteydet ulosmenoväylien väleille.

Vapaus ja yksilöllisyys

BKT on aivan riittävä mittari kuvaamaan taloudellista toimeliaisuutta. Uusien mittareiden kehittelijöillä on ketunhäntä kainalossa heidän pyrkiessään uskottelemaan kansalaisille ettei hyvinvointi ole laskenut huonon vihreän politiikan seurauksena.

Hyvinvointiin vaikuttaa toki taloudellisen hyvinvoinnin lisäksi moni muukin asia kuten vapaus ja yksilöllisyys, mutta niiden mittaaminen on hyvin subjektiivista ja siten herkkää manipulaatioille. Eläintarhan apinatkin ymmärtävät vapauden arvon eivätkä laske pöytään tarjoillulle ruualle ja paremmalle elinajan odotteelle vapauden menetystä korvaavaa arvoa. Pohjois-Korean asukkaat ymmärtävät kyllä ettei taloudellisen toimeentulon puutteita voi korvata laskennallisilla ympäristöarvoilla.

Ihminen arvostaa itse tekemäänsä ja siksi kokee paremmaksi asua omassa omakotitalossa kalliin keskustaluukun sijaan. Hän on myöskin valmis maksamaan satoja euroja kuukaudessa siitä, että voi tehdä matkansa omalla autolla aikataulusidonnaisen ja epäviihtyisän metromatkan sijaan.

On oikeastaan hassu sattuma, että BKT laskee jutussa mainittujen virkamiesten puuhastelun positiivisena koska siitä maksetaan palkkaa. Vihreä politikointi on mittaamattakin haitallista ja hyvinvointia heikentävää.

Välitutkinnoille lisää painoa

Korkeakoulutusongelmamme kiteytyvät tähän jatkuvaan narinaan pääsykokeista, jotka ovat vain jäävuoren huippu.

Suuri osa nuorista opiskelee alaa/tutkintoa, joka ei takaa kelvollista tulevaisuutta. Töitä ei ole eikä ole uskottavaa, että nuoret pystyisivät osaamisellaan niitä luomaankaan. Humanististen aineiden ylipainotus pitäisi purkaa jo lukiosta lähtien ja AMK-verkko tarvitsisi vahvaa saneerausta eikä siltä voi säästää yliopistojakaan.

Asevelvollisuus aiheuttaa helposti nuorelle miehelle pari välivuotta aivan turhaan.

Opiskelu yliopistoissa tarvitsisi lisää jämäkkyyttä, jota välitutkintojen painoarvon lisäämisellä voitaisiin saada aikaan. Maisteriohjelmien määrä on kuitenkin jäänyt pieneksi. Esimerkiksi lääketieteelliseen pitäisi voida hakea myös luonnontieteen kandidaatin tutkinnolla.