Yhteenkytketyt moottoritiet

Tämä on todella huono idea, sillä juuri hidaskadut muodostavat kaupunkikeskustoihin kuolleen vyöhykkeen, jossa liikkuminen on kaikilla tavoin mahdotonta. Myöskään läpimenoliikenne ei suju vaan vaatii pitkiä kiertoreittejä.

PK-seudun ulosmenotiet pitäisi kytkeä tosiinsa, jotta liikkuminen alkaisi sujua. Keskustatunnelilla yhdistetään Itä- ja länsiväylät.

Mainokset

Joukkoliikenne jää historiaan

Automaattisesti liikkuvat ajoneuvot ovat jo tätä päivää. Niitä löytää mm. Lontoon Heathrown lentoasemalta ja Helsingin metrokin on automatisoitumassa.

Kun kuljettajaa ei tarvita, voidaan ajoneuvoa pienentää ja vuorotiheyttä lisätä. Henkilöauton kokoinen kutsuohjattu ajoneuvo on paikalla silloin kun haluat ja menee juuri sinne minne haluat. Yksityisautoilu ja julkinen liikenne ovat siis yhdentymässä.

Suunnittelijoiden ongelmana personal rapid transit kulkuvälineissä ovat kustannukset. Systeemistä tulee liian kallis, jos ajoneuvot erotetaan muusta liikenteestä ja kaikki inva-vaatimukset huomioidaan. Kalliille systeemille taas tarvitaan paljon matkustajia, joilloin reittien kattavuus jää pieneksi. Miten ihmeessä sunnittelijat saisi ajattelemaan riittävän pieniä ratkaisuja.

unreliables (epäluotettavat)

Uusiutuvien (renewables) energiamuotojen sijaan kannattaisi puhua epäluotettavista energiamuodoista (unreliables) kun tarkoitetaaan tuuli- ja aurinkovoimaa. Vihreät ovat käytännössä luopuneet bioenergiasta sen jälkeen siitä tuli ainakin jossain määrin varteenotettava vaihtoehto.

Ydinvoimateknologian seuraava sukupolvi on hyvin vahvoilla 2000-luvun energiakeskustelussa mitä pitemmälle vuosisataa edetään. Sitä ennen kansakunnan pitäisi oppia ymmärtämän ettei säteilypelkoon ei ole perusteita. Erityisesti haluaisin kansalaisten huomaavan pelon kohteiden polittisen valinnan. Ydinvoiman hyvin eristetty säteily tuomitaan vaikka samalla hyväksytään asuminen radonalueella ja radioaktiivisia aineita levittävät hiilivoimalat.

Lukemalla selviää

Yo-kirjoitukset mittaavat lukiokurssien lukemista. Tämä näkyy selvästi kun sama henkilö ”suorittaa” kokeen eri aikoina.

Eräs tuttava kertoo tarinansa näin. Lukion 1. ja 2. luokalla pitkän matematiikan koe tuntui vaikealta osin mahdottomalta vaikka jokunen tehtävä menikin. Itse kirjoituksissa taas tehtävät tuntuivat helpommilta, mutta koetilanteen paineiden vuoksi arvosana jäi c:hen.

Yliopistoon pääsin pääsykokeilla, joihin osallistuin saadakseni intistä lomaa. Ensimmäisten opintovuosien jälkeen lukiokurssit alkoivat tuntua ymmärrettäviltä. Parhaimmillaan pitkän matematiikan koe vei pari tuntia ja tuotti täydet pisteet.

Pari vuosikymmentä myöhemmin alan tohtorille ko. kokeen läpäiseminen tekisi tiukkaa. Ajan ja kirjojen kanssa niistä saisi ehkä jotain selvää.