Keskustan ja lähiöiden ostoskorit

Tutkimus itsessään on siis eri kauppojen suosituimpien artikkelien ja kaupan lähialueen sosioekonomisen tilan vertailu. Pääosa jutusta taas on tyypilliseen tapaan tutkijoiden omia mielipiteitä ja markkinointiviestintää.

Keskustan kauppojen ahdingon ymmärtää. Alueen vuokralaiset ja eläkeläiset ostavat vähän ja kiinteistöjen korkeat vuokrat rasittavat. Niinpä korkeiden voittojen luomun mielikuvamarkkinoinnilla pyritään nostamaan yksikköhintoja. Eikä yksittäistä maitopurkkia ostavalle olekaan niin väliä maksaako purkki 70 senttiä vai 1,5 euroa.

Ideaparkeissa liikkuvat varakkaat suurasiakkaat taas ymmärtävät tuotteiden hinta/laatusuhteen ja pystyisivät maksamaan enemmänkin, jos laatu on jotain muutakin kuin mielikuva tai tuotemerkki. Lähi-siwat ja ABC-myymälät taas ovat hyvillä aukioloajoillaan täydennysostospaikkoja. Olut, maito ja einekset sopivat silloin tilanteeseen.

Asunto Kemijärvellä 20 000 €

Kasvukeskusten asuntojen korkeat hinnat ovat todellinen ongelma. Kun valmistalon saa 100 000 €:lla niin sen 1 000 000 € hinnasta Helsingissä on 900 000 € tontin hintaa ja voittoa. Tilanne, jossa asunnot maksavat meillä jopa enemmän kuin Berliinissä ja Manhattanilla, on  saatu aikaan kaavoituksella ja asuntotukiaisilla.

Liian tiheästä rakentamisesta pitäisi päästä tasapainoiseen yhdyskuntarakenteeseen, sillä monikerroksinen rakentaminen on kertaluokkia kalliimpaa kuin rakennettavan maa-alan laajentaminen. Työpaikat ja palvelut tulee sijoittaa asuntojen lähelle keskustojen sijaan, sillä pohjimmiltaan ostovoima on asukkailla. Matka-aikojen pidentäminen joukkoliikennevaatimuksella on myös kansalaisten etujen vastaista politiikkaa.

Teknologia muuttaa tilanteen. Työnteko, kaupankäynti ja hallinto siirtyy tietoverkkoihin. Itseohjautuvat autot huolehtivat matkoista ja tavarantoimituksista yksilöllisesti.

Myös rakentaminen muuttuu. Taloista tulee modulaarisia ja tehdasvalmisteisia. Lapin kodan ja myöhemmän ratkaisun, jalasmökin, seuraaja on näköpiirissä. Kun asuinelementtien siirtäminen ja vaihtaminen muuttuu mahdolliseksi, on kasvukeskusten hintakuplan puolustaminen entistäkin vaikeampaa.

Perustulo

Sosiaaliturva on tosiaan monimutkainen tilkkutäkki, jonka muutosten vaikutusten ennakointi ei ole mahdollista. Perustuloa tuetaan laajalti periaatteellisella tasolla, mutta heti kun mennään yksityiskohtiin alkaa riitely.  Perustulomalleja on kahta perustyyppiä: liian kalliita ja poliittisesti toteuttamiskelvottomia. Kokeilulla on mahdollisuus epäonnistua nopeammin ja halvemmalla kuin laajalla valtakunnallisella muutoksella. Riitelyä se ei poista.

Verotuksen ja sosiaaliturvan yhdistäminen toteutuisi yksinkertaisesti negatiivisella tuloverolla. Se olisi yksinkertaisimmillaan tasaprosenttivero perustulovähennyksellä. Veronpalautukset saisi ennakkona suoraan tilille vaikka viikoittain. Perustulovähennys on siis suurituloisen kansalaispalkka.

Sosiaaliturvan ylikompensaatiosta on poliittisesti vaikea luopua. Nykyisessä tilkkutäkkimallissa esim. työttömyydestä aiheutuva tulonmenetys korvataan vahinkoa suurempana, jos tukimuotojen määräykset ja tarveharkitsijan mieliala ovat kohdallaan.  Se, että sosiaaliturvalla elää paremmin kuin pienillä tuloilla, on saavutettu etu, jonka pois ottaminen ei onnistu helpolla.  Kannustinloukun poistaminen tukia karsimalla johtaa valitukseen siitä, että tuilla ei tule toimeen. Ilman sitä taas ratkaisu on liian kallis.

Republikaanit ja ilmastonmuutos

Ilmastonmuutos on kuten kirjoituskin kertoi politiikkaa, uskontoa ja vielä luonnonilmiö, jonka ymmärrys on tieteen tavoittamattomissa. Vain 12 000 vuotta viimeisen jääkauden jälkeen yhtenä ajanjakson kylmimmistä kausista voimme vain toivoa, että lämpöä riittää niin ihmisille kuin eläin- ja kasvikunnallekin.

Mittaustiedon puutteellisuudesta huolimatta voinemme uskoa, että lämpötilamme on nyt nolla pilkku jotain astetta lämpimämpi kuin pikkujääkaudella 1880.  Nälkävuosien toistumista emme todellakaan tarvitse.

Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos taas on puhdasta politiikkaa, vihreille oma uskontonsa.  Kun tämän uskonnon ylipapitkin povaavat enää maapallon keskilämpötilan nousua kahdella asteella 18 C:hen sadassa vuodessa, voimme noudattaa mielipidetiedustelujen ohjetta ja keskittyä tärkeämpiin asioihin.

Aluepysäköinti Espoossa

Puhdasta ilkeyttä. Kirjoituksesta unohtui tapaus, jossa autoilija on koko ajan aluepysäköintialueella eikä matkallaan ohita yhtään asiasta kertovaa liikennemerkkiä. Hänen siis oletetaan tietävän ja muistavan rajoituksen olemassaolon.

Tajusin vasta hiljattain 20 vuoden asumisen jälkeen, että kotikadullani on aluepysäköintikielto. Katu on yleensä täynnä pysäköityjä autoja. Liikennemerkkejä ei ole missään. Asia tuli esiin kun huomasimme yhtiökokouksessa, että vieraspaikat olivat aina täynnä. Uudemmat asukkaat eivät enää otakaan automaattisesti taloyhtiön pysäköintipaikkaa. Sitä se metron mukana tuleva slummiutuminen teettää. Perheillä on tietenkin myös useita autoja eikä kaavoituksessa ole huomioitu tätä pysäköintipaikkojen tarvetta laskettaessa.

Pysäköinninvalvonta ei kuulu kunnan tehtäviin. Sen voi lopettaa ja sen sijaan kaavoituksessa huolehtia siitä, että pysäköintipaikkoja on riittävästi ts. rakentaminen on riittävän väljää.  Automatiikka pystyy huolehtimaan siitä, etteivät luvattomat kulkijat edes pääse pysäköintipaikoille.

Vanhat muuttavat

Ahneudella ei ole tosiaan rajaa. Virkamiehet ja poliitikot eivät kuuntele asukkaiden mielipiteitä vaan pilaavat viihtyisät alueet liian tiheällä rakentamisella.

Poismuutto slummiutuvalta alueelta on jo alkanut. Vanhempi väki pakenee ”palveluiden läheisyydessä” olevilta alueilta ja muuttaa kauemmas – juuri päinvastoin kuin markkinointi väittää.